Ylihärmän kirkon rakentamisen vaiheita

Ylihärmän kirkon rakentamisen vaiheita

Ylihärmäläiset ryhtyivät puuhaamaan omaa kirkkoa vuonna 1772 tarkoituksenaan saada aluksi oma saarnahuonekunta, jota voitaisiin myöhemmin laajentaa kappeliksi. Saarnahuonekunnalla tarkoitettiin kirkkoa, johon saatiin pappi (saarnaaja) toimittamaan hengelliset toimitukset, eikä ihmisten tarvinnut lähteä pitkien matkojen taa sanan kuuloon. Ensimmäinen anomus omasta kirkosta ja papista joutui kovaan vastatuuleen, sillä sekä Lapuan kirkkoherra Lithovius että Härmän kappalainen Stenbäck vastustivat hanketta ankarasti peläten mm., että Härmän vanhan seurakunnan ja uuden seurakunnan papit jäisivät liian niukoille ansioille. Toinen anomus kuninkaalle päätettiin lähettää 1776, mutta kuningas hylkäsi sen 1778. Kolmannen kerran ylihärmäläiset kääntyivät kuninkaan puoleen vuonna 1785 anomuksineen ja liittivät mukaan Kaappoo (Gabriel) Hakolan laatimat kirkonpiirustukset, jotka perustuivat hänen isänsä Antti (Anders) Hakolan suunnitelmiin. Kuningas Kustaa III allekirjoitti 3.8.1786 päätöksen, jolla kirkkoa saatiin ruveta rakentamaan, kunhan piirustukset oli ensin intendenttikonttorissa korjattu ja hyväksytty. Muutoksia ei voitu kuitenkaan toteuttaa kaikilta osin, koska ylihärmäläiset olivat aloittaneet rakennustyöt omin luvin ja kirkkoa oli jo pystyssä 14 kyynärän (yli 8 metrin) korkeuteen asti. Kaappoo Hakolan johdolla työt etenivät rivakasti ja 24-kulmainen ristikirkko vihittiin käyttöön joulukuussa 1787.